Havaintoja hinnoittelusta

Viime päivinä ostaminen on ollut monella tapaa tapetilla. Perjantain Black Fridayn ostoshuuma ja Älä osta mitään -päivä menivät herttaisesti päällekkäin ja omien markkinavierailujen ansiosta pohdin ostamista ja hinnoittelua vielä tänäänkin.

Lauantaina piipahdin Pikisaaressa Designtorilla, joka järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa myös marraskuussa. Tarjolla oli lukemattomia ihania asioita muotoilijoiden ja taidekäsityöläisten kojuissa. Sekä Linnunradan tilan alpakoita, joiden ihastelu oli Iiriksen ensisijainen päämäärä.

Tänään kävin hiukan ex tempore perinteisemmillä joulumarkkinoilla, jossa myös oli tarjolla vaikka sun mitä mielenkiintoista. Oli tiernatyttöjä ja joulupukki ja makkarakojuja ja lukematon määrä erilaisia jouluisia käsitöitä ja leivonnaisia. Joulumarkkinoilla silmääni pisti jossain vaiheessa kyltti, jossa oli myynnissä olevien villasukkien hinta. Se hinta oli alkaen 4 euroa. Siis neljä euroa villasukkaparista! En käynyt katsomassa lähempää, mutta oletan kyseessä olleen vauvojen tai lasten villasukkaparin.

Hinnoitteluasiat ovat kaikkea muuta kuin helppoja. Olen elämäni aikana monesti alihinnoitellut itseni ja ihan yhtä usein varmasti ylihinnoitellut enkä voi sanoa olevani itseni tai työpanokseni hinnoittelussa erityisen hyvä. Mutta sen tiedän, että villasukkaparia ei voi neljällä eurolla myydä, siinä ei ole järjen häivääkään. Tekijä ei saa todennäköisesti edes materiaalikustannuksia siinä takaisin. Mistään muusta nyt puhumattakaan.

Tiedän, että lukemattomilla markkinoilla myydään tänäkin jouluna villasukkia, ja muutakin, aivan alihintaan. Ostajan kannalta se voi olla kiva asia. Neulontataidoton saa nätit sukat halvalla ja innokas neuloja pääsee eroon tekeleistään, joita kenties pursuaa kotona vähän joka nurkasta.  Mutta laajemmassa mittakaavassa se ei ole ollenkaan hyvä asia. Sillä kun ostaja tottuu saamaan laatutavaraa halvalla, ei hän suostu ymmärtämään, miksi jossain muualla pitäisi vastaavasta tavarasta maksaa enemmän. Surullisena lopputuloksena kädentaitojen arvostus kärsii ja ihmiset, jotka yrittävät oikeasti tienata elantonsa sillä alalla, kärsivät myös.

Jos jatkamme villasukka-aiheesta, on oma periaatteeni ollut, että sukitan ihmisiä omasta halustani. Maksusta en sukkia (tai muita käsitöitä) tee, sillä minun sukkani eivät olisi halpoja ja maksuhalukkuuden löytymisen kanssa on monesti niin ja näin.

Ostajana olen myös hankala. Taloudellinen tilanne rajoittaa ostamistani paljon. Siksi en esimerkiksi Designtoriltakaan ostanut mitään. Painoin kyllä mieleeni muutamat kiinnostavat ja laadukkaat tuotteet, joita saatan hankkia, jahka talous antaa myöten. Se toimii minulle kärsivällisyysharjoituksena ja auttaa pitämään yllä kunnioitusta käsityöläisiä kohtaan. Vaikka hinta itsessään ei aina kerro laadusta, kertoo se jotakin, jos osaa hinnoitella tuotteensa oikein.

Ne neljän euron villasukat jätän myös ostamatta. En halua ruokkia hinnoittelua, jossa ei ole mitään järkeä. Mieluiten odotan, säästän ja ostan tuotteen hinnalla, josta tiedän tekijän saavan edes jonkinlaista katetta.