Loppulan luontopolulla

Minä en ole mikään suuri eräihminen enkä halaja samoamaan käymättömiin korpimaihin. Pienissä määrissä metsäretkeily on kuitenkin ihan kivaa ja etenkin lisääntymisen myötä kaupunkiasujakin kaipaa välillä korpikuusien kuiskintaan. Luonnon rauhan kanssa on yleensä vähän niin ja näin, kun matkassa on nelivuotias tai pari, joten ei tämä meidän retkeilymme ihan täyttä eräidylliä ole.

Viikonloput tuppaavat hurahtamaan ohi miltei huomaamatta, mutta onneksi eräs ystävämme on tänä syksynä useampaan otteeseen kysellyt meitä mukaan metsään. Näinhän se homma eilenkin lähti liikkeelle ja puolen päivän maissa olimme jo Sanginjoen varrella Loppulan vanhalla metsänvartijan talolla. Sieltä lähti vajaan kilometrin mittainen luontopolku, jonka varrelta löytyi infokylttejä erilaisista luonnon ilmiöistä.

Metsänvartijan talolle saavutaan lehtikuusien reunustamaa tietä.

Reitti oli juuri sopivan mittainen kahdelle nelivuotiaalle, jotka käytännössä juoksivat polun läpi. Hiukan reitti vaati varovaisuutta, sillä yhdessä kohtaa se meni autotien yli. Myös kapoinen joki virtasi polun vierellä, mutta sen verran kaukana, etteivät "Vainu" ja "Kaja" olleet siitä juurikaan kiinnostuneita... Eväitä söimme joen rannalla nuotiopaikalla vaikka eilen olisi metsänvartijan talolla ollut avoinna myös Oulun luonnonsuojeluyhdistyksen pitämä kahvila. Valokuvanäyttelyn kävimme siellä sentään katsomassa. Sekä kuulemassa, että ensi lauantaina Loppulassa vietettäisiin kekrijuhlaa pukinpolttoineen. Tälle en vahvistusta vielä löytänyt, mutta pitääpä tarkkailla tapahtumapalstoja.

Kas niin. Tässä olisi uuden blogielämän alku, olepa hyvä. Katsotaan millainen seikkailu tästä taas kehkeytyy!