Miksi perustin blogin

Kesäkuun alussa olen kirjoittanut viimeisen tekstin blogiini Berliininmunkkivuosi. Ajanjakso siitä hetkestä tämän blogin aloittamiseen taitaa olla pisin blogitaukoni sitten huhtikuun 2006, jolloin perustin ensimmäisen blogini. Se keskittyi neuleisiin ja saadakseni sinne sisältöä, oli minun alettava neuloa ihan kunnolla.

Bloggaaminen on siis ollut iso osa elämääni yli kymmenen vuoden ajan. Siksi tässä kesän ja syksyn aikana on ollut jotenkin outoa, kun ei ole ollut blogia johon kirjoittaa. Berliininmunkkivuosi tuli aika luonnolliseen päätökseen kun palasimme Saksasta Suomeen ja pitkällisen harkinnan jälkeen päätin yrittää vähän itselleni uudenlaista blogikonseptia.

Ajatuksenani siis on, että tämä blogi toimii päiväkirjamaisuuden lisäksi myös työnäytteenä kirjoittajan taidoistani. Miksei myös muista taidoistani, valokuviahan tänne ainakin tulee. Ja vaikka yksinyrittäjyyteni on vielä varsin alkukannattimissaan, aion kirjoittaa myös siitä. Jos joku löytää kirjoituksistani vinkkejä ja saa hyötyä, aina parempi!

Nyt palaan sunnuntaipäivän viettoon. Eilen meillä oli pienet päivälliskutsut ystäväperheelle ja tänään on unelias olo johtuen paitsi viinistä, myös siitä, että Viola heräsi kolmelta yöllä yskimään. Reilu tunti meni, ennen kuin hän sai uudestaan unta. Meillä aikuisilla meni vielä hiukan kauemmin. Se on lopuksi myönnettävä, että Googlesta oli taas yöllä apua. Sen avulla löysin vinkin laittaa pilkottua sipulia vauvan sängyn viereen yskää helpottamaan. Yksi sipuli oli onneksi jäänyt yli päivälliskutsujen lihapadasta, joten uhrasin sen hyvään tarkoitukseen. En tiedä johtuiko sipulista vai jostain muusta, mutta loppuyön Viola nukkui rauhallisesti.