Luovuuden lannoittamista
Kun Iiris oli vastasyntynyt ja olimme olleet muutaman päivän kotona, muistan heränneeni hänen ääniinsä yöllä ja miettineeni, milloin hän mahtaa palata kotiin, jotta saan taas nukkua rauhassa. Sitten muistin, että tämähän on hänen kotinsa. Nyt olen viime päivät elänyt vähän päinvastaisissa tunnelmissa. Ohimennen miettinyt, että milloinkas se loppu perhe kotiutuu ja sitten vasta muistanut, että eivät ne hetkeen kotiudu.
Olen nimittäin lomalla. Tai olisiko parempi sanoa, että perhe on lomalla. He matkasivat mummolaan ja minä jäin yksin kotiin. Ensimmäistä kertaa yli kahteen vuoteen ja tuntuuhan se aika omituiselta.
Vessassa saa käydä rauhassa. Aamulla saa nukkua ja illalla valvoa. Syödä voi milloin (ja mitä) tahtoo. Sukkapuikot ja maalausvälineet voi jättää levälleen. Aamupalasmoothien sekaan voi laittaa mitä haluaa.
Minulla oli toki noin 3-5 vuoden työmäärää vastaava tehtävälista laadittuna tälle viikolle. Se sisältää mm. väitöskirjan tekemisen (en edes ole vielä jatko-opiskelija), menestysromaanin kirjoittamisen sekä erilaisia taiteellisia aktiviteetteja. Realismilla listaani siis ei ole juuri paiskattu, mutta en anna sen häiritä.
Tämän viikon tärkein anti on itse asiassa jo toteutunut. Ideat ovat alkaneet pulpahdella tässä päällisin puolin joutilaassa elämässäni. Eivät ne ole mitään valtaisia ideoita, mutta ideoita kuitenkin. Nytkähdyksiä johonkin suuntaan. Juuri sitä ajatuksia eteenpäinvievää joutilaisuutta olen kaivannut. Sitä kun aika harvoin kahden pikkulapsen kanssa on.
Luovuus on päässyt kukkimaan ihan eri lailla kuin normaaliarjessa. Siitä taitaa olla osoituksena myös tämä paluu blogin ääreen. Eihän luovuus pelkkää lorvailua kaipaa, liika vapaus tappaa ainakin minun luovuuteni siinä missä liika kiirekin. Mutta kyllä tällainen vajaan viikon vapaus on ihan kelvollinen keino päästä liikkeelle ja hiukan lannoittaa sitä omaa luovuutta. Vähän kuin kevään kunniaksi vaihtaisi uudet mullat luovuuden kukkaruukkuun. Ja vapauden pariin aion nyt palata, ennen kuin aamukahvini jäähtyy.
Ihanaa lomaviikkoa sinulle, jolla sellainen on! Ja ihanaa arkea sinulle, jonka loma on jo lomailtu tai vielä edessäpäin!
Olen nimittäin lomalla. Tai olisiko parempi sanoa, että perhe on lomalla. He matkasivat mummolaan ja minä jäin yksin kotiin. Ensimmäistä kertaa yli kahteen vuoteen ja tuntuuhan se aika omituiselta.
Vessassa saa käydä rauhassa. Aamulla saa nukkua ja illalla valvoa. Syödä voi milloin (ja mitä) tahtoo. Sukkapuikot ja maalausvälineet voi jättää levälleen. Aamupalasmoothien sekaan voi laittaa mitä haluaa.
Minulla oli toki noin 3-5 vuoden työmäärää vastaava tehtävälista laadittuna tälle viikolle. Se sisältää mm. väitöskirjan tekemisen (en edes ole vielä jatko-opiskelija), menestysromaanin kirjoittamisen sekä erilaisia taiteellisia aktiviteetteja. Realismilla listaani siis ei ole juuri paiskattu, mutta en anna sen häiritä.
Tämän viikon tärkein anti on itse asiassa jo toteutunut. Ideat ovat alkaneet pulpahdella tässä päällisin puolin joutilaassa elämässäni. Eivät ne ole mitään valtaisia ideoita, mutta ideoita kuitenkin. Nytkähdyksiä johonkin suuntaan. Juuri sitä ajatuksia eteenpäinvievää joutilaisuutta olen kaivannut. Sitä kun aika harvoin kahden pikkulapsen kanssa on.
Luovuus on päässyt kukkimaan ihan eri lailla kuin normaaliarjessa. Siitä taitaa olla osoituksena myös tämä paluu blogin ääreen. Eihän luovuus pelkkää lorvailua kaipaa, liika vapaus tappaa ainakin minun luovuuteni siinä missä liika kiirekin. Mutta kyllä tällainen vajaan viikon vapaus on ihan kelvollinen keino päästä liikkeelle ja hiukan lannoittaa sitä omaa luovuutta. Vähän kuin kevään kunniaksi vaihtaisi uudet mullat luovuuden kukkaruukkuun. Ja vapauden pariin aion nyt palata, ennen kuin aamukahvini jäähtyy.
Ihanaa lomaviikkoa sinulle, jolla sellainen on! Ja ihanaa arkea sinulle, jonka loma on jo lomailtu tai vielä edessäpäin!
Kommentit
Lähetä kommentti